Koti muuttaa, ploki muuttaa, ja tulipa elämään eräs mieskin. Mitä se muuttaa?

Korvissani kumisee paatoskaikuinen vanhojen heimomiesten korulause "Riittää kun muuttaa ihan kaiken" ja mietin, miten mulle olisi voinut lisätä hieman jarrunestettä tuohon lauseeseen.  Mä olen nimittäin nyt muuttamassa taas ihan kaiken. Vaikka juurihan muutin ihan kaiken. Ei kai koko ajan tarvisi muuttaa ihan kaikkea? Toisaalta, ainoa pysyvä asia elämässä on muutos.  Olen fyysisesti muuttamassa tästä korkotukiunelmasta... Continue Reading →

Ryyppäsin koko viime yön

Dokasin pitkästä aikaa viime yönä. Edellisestä taitaa ollakin jo useampi kuukausi. Tällä kertaa olin Wallu Valpion kanssa pääkaupungissamme biljardisalilla ja Wallu oli nohevana poikana ostanut meille ison lekan giniä. Sanoin samantien, etten voi juoda sitä. "Jokuhan saattaa nähdä", ja pyysin Wallua tilaamaan mulle ison kolmosen ja tuopin vettä teatteriksi viereen. "Ja jos joku nääs kysyy... Continue Reading →

Hullun kennelimuijan muistelmia ja muutaman koiran karvoihin katsomista

Siinä missä ystäväni puhuvat Addun tuulitakeista, treenaamisesta ja tuoreimmasta Temptation Islandista, mä ostelen eläintarvikekauppoja tyhjiksi, suunnittelen koiratreenileirejä ja käyn netissä keskusteluja sitruunapannan syvimmästä olemuksesta. Olen hullu koiranainen kohdusta hautaan, joten onhan mun nyt yksi plokiteksti pakko pyhittää piskeillekin. Pidättäkää hengitystä allergiset, kohta aivastellaan! Varhaisimmat muistoni koirista ajoittuvat jonnekin 80-luvun puoliväliin. Äitini oli ammatiltaan kampaaja ja... Continue Reading →

Tikkukulman karvakriisi ja microbaldwinit!

Ennen muinoin mimmeillä oli bad hair day ja pipot sitä varten. Nykyään niillä on bad eyebrown day, eikä mitään sitä varten. Tänään on tietysti yksi niistä, kun aika on muutenkin kortilla. Pitäisi pakata, pyykata, meikata, matkustaa ja mulla palaa pinna jo pelkästään peiliin katsomalla... Jumala, suo minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa... Kulmakarvat... Continue Reading →

KUUDEN PROMILLEN KUIVAHUMALA ja maailmanlopunmeininkiä

Voihan vuosi ja risat, että tukisti! Sieltä se tuli taas. Seitsemäs aalto. Otti linkoukseen, kasteli hiellä läpimäräksi ja laittoi pidättämään hengitystä. Enää se ei pitänyt otteessaan kuin päiviä. Ehkä viikon. Vai enemmänkin? Ajantaju tahtoo hävitä, kun on kehässä viinapirun kanssa ja miettii montako erää tätä matsia onkaan jäljellä? ”Kaksi vasenta suoraa ja yksi oikea koukku”,... Continue Reading →

RAITTIUDEN SEURAUKSIA: 26 kummallista juttua, mitkä muuttuivat, kun korkki löytyi

Eilen illalla jäin miettimään tätä matkaa ja muutoksia, mitä on vuodessa tapahtunut. En jaksa jaaritella enää mielenterveyteni palautumisesta tai terveemmästä maksasta -ne seikat kaikki tiedämmekin- vaan funtsin juurikin niitä pikkujuttuja, mihin juodessa ei kiinnittänyt huomiota. Mulle oli muun muassa täysin normaalia olla pennitön parkkisakkokuningatar, jonka korttitalosta koko suku piti huolta. Oli normaalia olla ottamatta vastuuta... Continue Reading →

Hei hei vanhat lelut ja leikkipaikat! TOIPUMINEN ON LUOPUMISTA JA LAPSEKSI KASVAMISTA

Toipuminen vaatii kevyesti kerrottuna sen, että elämästä tarvii muuttaa ainoastaan KAIKKI. Tai no, se on ainakin hyvä alku. Olen useamman suusta kuullut, kuinka helkkarin kova mimmi olin, kun hakeuduin vapaaehtoisesti hoitoon. Se kuulostaa korvaani kummalliselta. Totta on se, ettei minua raahattu väen, valloin ja vastusteluistani huolimatta mihinkään, vaan ihan omin tikkujaloin ylitin A-klinikan kynnyksen ja... Continue Reading →

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑