”Otappa itseäsi nyt niskasta kiinni ja ryhdistäydy!”

 

Alkoholismi on siitä kohtelias sairaus, että se ei jätä mitään elämän osa-aluetta huomiotta.

Se sairastuttaa sinut fyysisesti, kuten tiedämmekin. Poksauttelee haimoja ja rasvoittaa maksoja. Antaa diabeteksen, rumentaa naaman ja laittaa meidät lopulta kävelemään vähintäänkin mielenkiintoisen näköisesti. Sitten se tulee ja tappaa. 

Sosiaalisesti se sairastuttaa vetämällä kaikki normaalit ihmissuhteet viemäristä alas ja vaihtamalla ne pullon ympärille kerääntyneiden juoppojen luomaan parodiaan. Vie talot, firmat, autot, vaimot ja lapsetkin. Loppuviimein, jos rasvamaksa ei ole ratkaissut kohtaloasi, saatat tehdä sen ihan itse. Päihdeongelma on osallisena aivan helkkarin moneen itsemurhaan.

Jos nyt jotakuinkin kitkuttelet fyysisen ja sosiaalisen puolen kanssa,  on psyykkinen puolesi niin heikoilla kantimilla, ettet kykene edes kusella käymiseen ilman kolmen vartin kossua. Ahdistuksen iso musta koura puristaa sydäntäsi joka sekunti, jos promillet laskevat alle yhden. Vaikka kuinka tuijotat itseäsi siitä pubin puolikusisesta peilistä, et vaan tunnista enää kuvajaista. Muisti pätkii kävelyn kanssa samaan tahtiin ja jos joku puhuu huomisesta, haluat niellä lyijyä. Mikä tahansa tavallisesta arjesta muistuttava asia saa sinut etsimään paperipussia. Itse oksensin kerran kuullessani kymppiuutisten tunnarin. Se oli niin vahva viesti normaalielämästä, että psyykkinen huono-olo ylikuormittui ja tuli oksennuksena ulos.

Silti jatkettiin. Kohti huomista lounasta, meilläkin oli tapana sanoa ja skoolata ne pysähtyneet hymyt kasvoillamme. Ei mitään hätää, me tyynnyttelimme toisiamme, vaikka näimme totuuden katseistamme. Elämästä oli tullut helvettiä. Ahdistus hiipi väkisin mieleen, kunnes joku keksi kysyä, otanko vielä yhden fisun. Tottakai! Kippis, kulaus ja jukeboksista uutta kappaletta. Kyllä tää tästä!

Henkinen puoli, se neljäs ulottuvuus, minkä alkoholismi sairastuttaa, on lopulta aivan hattaraa. Kaikki päätökset kumotaan samassa tahdissa shottien kanssa. Jokainen raja ylitetään. Samalla tavalla kun kossu sekoittuu patteriin alkaa oikea sekoittumaan väärään. Ihmisellä ei ole enää mitään tietoa, miten toimia. Kuinka miljoona sääntöä ja rajaa minäkin tein itselleni, ja kuinka miljoonalla eri tavalla koitin selittää, miksi taas rikoin ne. Päätin näyttää, että pysyn kohtuudessa, jos vain koitan kovasti. 

En juo, jos huomenna on töitä. En juo ainakaan paljon, jos huomenna on töitä. En juo, jos huomenna on paljon töitä. En juo ainakaan töissä. Lopulta en käynyt enää töissä.  Tällä samalla kaavalla kaikki muutkin mä en koskaan -kohdat alkoivat täyttyä.

Yhteys omaan itseen oli aivan katki. Omatuntokin lakkasi huutamasta. Nyt se enää vaikeroi. Lopulta häpeä ja itseinho oli niitannut niin lujaa laminaattiin kiinni, etten kyennyt edes poistumaan kodistani kuin koirien kanssa soramontulle. Se oli ainoa normaali, mitä elämässäni oli enää jäljellä. Koirat eivät tuominneet. Ne tuli ja tökkäsi turvallaan, vaikka haisin pullonpalautusautoomatille ja sammalsin. 

Olin aivan loppu. Fyysisesti, psyykkisesti, sosiaalisesti ja henkisesti. Vieläkö ihmisessä oli joitakin puolia? Jos alkoholismi ei ole sairaus niin mikä se sitten on? Mikä muu tauti tarttuu näin kokonaisvaltaisesti ihmisyyteen? Eikä edes vain siihen yhteen ihmisyyteen. Vaan liki kymmenen muun ympärillä olevan ihmisyyteen. Alkoholismi on koko perheen sairaus.

Se on itsestä kiinni, juoko vai eikö! Vai onko?

Moniko menee enää tänä päivänä sanomaan anorektikolle, että hei luikku, nyt soppaa kitusiin niin lähdetään himaan täältä sairaalasta. Skitsofreenikolle että höpsistäpönttöön, nyt lopetat niiden äänien kuulemisen!  Vakavasti masentuneelle, että mieti positiivisesti ja ryhdistäydy. Tai antaa ylipainoiselle ohjeen, että syöt vaan vähemmän kuin kulutat ja kappas se toimii? Niinpä. Kuten monet muut sairaudet, on päihderiippuvuus  Suomessa käytössä olevan ICD10-tautiluokituksen mukainen sairaus. Ollut sitä jo kaiketi 50-luvulta lähtien. Alkoholismi on sairaus ja siitä toipuminen ei valitettavasti ole yhtä yksinkertainen prosessi kuin ripulista kärsivän paskalle käskeminen. 

Onko nyt alleviivattu tarpeeksi? Jeppe ei juo, koska on saamaton ja moraaliton lurjus. Jeppe juo, koska Jeppe on sairas.

Riippuvuussairaus syntyy ajan saatossa ja tarraa salakavalasti kiinni joka kulmaan ihmisessä. Siksi myös siitä toipuminen on tie, mitä ei vartissa taaplata. Jos näin olisi, eläisimme riippuvuuksista vapaassa maassa. Kukaan ei valitse olla riippuvainen päihteestä tai pelaamisesta. Minustakin piti tulla isona maikkarin mainospäällikkö eikä pubijuoppo. Toisin vaan kävi.

 

Ja nyt tulee se inhottavin kohta, minkä juomarit jättäisivät mieluusti kokonaan kuulematta. Alkoholismiin ei ole mitään tunnettua parannuskeinoa tai pilleriä. Ei mitään paluureittiä kohtuukäyttäjäksi ja kikkakolmosta, minkä avuin voisi ottaa ihan vaan vähän ja silloin tällöin. 

Alkoholismista voi toipua, vain jättämällä sen pois ja hoitamalla jokaista neljää osa-aluetta säännöllisesti. Tällöin juomattomuus alkaa muotoutua raittiudeksi, ja raittius on juopolle ainoa ratkaisu tasapainoiseen ja onnelliseen elämään.

Jokainen, joka miettii, olenkohan mä juoppo, luultavasti sitä jo on. Eräskin pitkän linjan päihdetyöntekijä sanoi, että jos juomisesi haittaa yhtäkin ihmistä itsesi lisäksi, voidaan puhua jo alkoholismista. Niin se varmasti on. Minun juomiseni on satuttanut varmasti kymmeniä, ellei jopa satoja ihmisiä itseni lisäksi.  Sen ymmärryksen kun saa ja tajuaa, että viina ei ole enää koskaan mikään ratkaisu mihinkään, on jo vähän helpompaa. Se on se kuuluisa ensimmäinen askel.

Ja muista. Sairastuminen ei ehkä ole sinun syysi, mutta vastuu toipumisesta on ainoastaan sinulla.

Siitä juttelen varmasti myöhemmin paljon lisää…

P.S Itse hurmaannuin tästä herrasta ja hänen tavasta selittää vähän tyhmemmällekin päälle, mitä riippuvuussairaus on. Ne, joita asia kiinnostaa, kannattaa tuhlata vajaa tunti ja tutustua Matti Nokelan ajatuksiin. Hän puhuu pelaamisesta, mutta riippuvuuden syntymekanismit ovat tismalleen samat, oli kyseessä sitten päihteet, pelaaminen tai vaikkapa syöminen. Nautinnollista elokuvailtaa 🙂

LOPPU.

(kuvat, pexels.com)

11 thoughts on “”Otappa itseäsi nyt niskasta kiinni ja ryhdistäydy!”

Add yours

  1. Moikka, eksyin blogisivullesi ja lueskelin ilolla kuvaa alkoholistin mielenmaisemasta ja sitä henkistä muutosta joka meissä tapahtuu raitistuminen myötä. Itse olen miettinyt kuinka nuo pukee sanoiksi kun kysytään kuinka onnistuit ja mitä päässä liikkuu kun juo. Entä mitä siellä sitten on erilailla kun emme enää juo ja olemme raittiina. Se on vaikeaa selittää ihmiselle joka ei ole itse kokenut samaa.

    Täytyy käydä lueskelemassa kirjoituksiasi ja laittaa jakoon. Rohkeaa tulla tällä tavalla näkyväksi. Iso peukku.

    Onneksi olkoon raittiista vuodestasi ja hyvää toista syntymäpäivää 😁

    Mikko Ketola

    Liked by 1 henkilö

    1. Moikka, eksyin blogisivullesi ja lueskelin ilolla kuvaa alkoholistin mielenmaisemasta ja sitä henkistä muutosta joka meissä tapahtuu raitistuminen myötä. Itse olen miettinyt kuinka nuo pukee sanoiksi kun kysytään kuinka onnistuit ja mitä päässä liikkuu kun juo. Entä mitä siellä sitten on erilailla kun emme enää juo ja olemme raittiina. Se on vaikeaa selittää ihmiselle joka ei ole itse kokenut samaa.

      Täytyy käydä lueskelemassa kirjoituksiasi ja laittaa jakoon. Rohkeaa tulla tällä tavalla näkyväksi. Iso peukku.

      Onneksi olkoon raittiista vuodestasi ja hyvää toista syntymäpäivää 😁

      Tykkää

    2. Kiitos Mikko sanoistasi.
      Alussa tässä ollaan, sekä raittiudessa että blogissa. Tuo on todellakin vaikeaa koittaa selittää tätä asiaa ihmiselle, joka ei ole sitä itse kokenut.
      Enhän itsekään ymmärtänyt yhtään ystävääni, joka raitistui ennen minua.
      Näistä asioista ja paljon muustakin tulen juttelemaan paljon blogissani tulevaisuudessa.
      Ja arvaa mitä. Se on helppoa nykyään olla rohkea, kun ei enää pelkää. 😊

      Mukavaa tulevaa vuotta ja pysytään tällä puolella paaritiskiä tulevaisuudessakin👍🏼

      Tykkää

  2. Isäni kuoli n. 12 vuotta sitten alkoholismiin, kun elimistö viimein petti. Sanat ”alkoholismi on sairaus” tuntuivat nuoresta tytöstä pas*apuheelta, muistan yhä kipeästi ne kaikki arkeen sekoittuneet tunteet; turhautumisen, säälin, raivon, myötähäpeän, rakkauden, (turhan) vimmaisen toivon ja masennuksen. Nykyään tunnen hetkittäin ainoastaan ikävää, sillä selvänä ollessaan isä oli huipputyyppi. Nuorelle ihmiselle kaikki tämä oli niin kova henkinen mankeli, että ihmettelen kuinka tasapainoinen minusta lopulta tuli.

    Olen kovin onnellinen puolestasi! Olet kulkenut kivisen tien päästäksesi nykyiseen pisteeseesi, ja väitän että olet tuonut myös läheistesi elämään uutta toivoa ja päivänpaistetta. Kiitos rohkeasta kirjoituksestasi ja kaikkea hyvää sinulle!

    Tykkää

    1. Kiitos kommentistasi Pilvi. Ja osanottoni ❤
      Alkoholismi tappaa eniten työikäisiä ihmisiä Suomessa ja on varmasti ollut vaikea ymmärtää sairaudeksi, ellei itse ole joutunut siihen pakonomaisuuden ikeeseen, mikä laittaa juomaan kaikista kiistattomista haitoista huolimatta. Sitä juo, vaikka menisi ihan kaikki -jopa se oma henki. Toisaalta tuosta pakkomielteisyydestä on mahdollisuus päästä eroon, ja raitistua, mutta se vaatii paljon ponnisteluja ja oikeanlaista hoitoa.
      Kaikki ei koskaan ehdi saamaan apua.

      Itsekkyys, kieltäminen, harhaisuus ja fyysinen pakko pitää pulloa liian tiukasti kädessä ja mikään "järkipuhe" ei auta, jos alkoholistin "järkiosio" on jäissä käyttämättömyytensä vuoksi.
      Kuvailit todella hyvin noita fiiliksiä, mitä läheinen joutuu läpikäymään seuratessaan sen sairauden etenemistä. Kaikkea heräävästä toivosta täydelliseen romahdukseen, vihaan ja häpeään. Silti siellä taustalla on rakkaus.

      Olen itsekin menettänyt päihteille läheisiäni ja kavereitani. Seurannut heidän sekoilujaan ja tuominnut tiukasti. Sanonut vihoissani jopa, että he kuolivat "omaan tyhmyyteensä". Ja samalla juonut itse itseäni alas aiheuttanut samaa omalle perheelleeni ja läheisilleni.
      Mulla on ollut hyvä (ja erittäin työllistetty) suojelusenkeli. Kiitollinen kattoon asti siitä.

      Mieletöntä kuulla, että olet päässyt elämässä eteenpäin tasapainoisesti ja ilmeisemmin sulla on ollut kyky käsitellä näitä juttuja.
      Kiitos kun jaoit kokemuksesi ja kaikkea hyvää sinullekin tulevaan!

      Tykkää

  3. ”Moniko enää nykypäivänä antaa ylipainoiselle ohjeen, että syöt vaan vähemmän kuin kulutat ja kappas se toimii? ”

    Kaikki. Joka ikinen. Että senkus vaan jätät syömättä ja käyt lenkillä, mikäs vaikeus siinä on? Kellekään ei oikein tuu mieleen kysyä, että miksiköhän syöt liikaa ja mitä siltä ruoalta saat mitä et muualta löydä? (Vastaus: lohtua ja hyvää oloa koska en ole koskaan osannut vetää muille rajoja suhteessa itseeni ja olen pikkuhiljaa lakannut olemasta omassa elämässäni. Vain muilla ihmisillä ja heidän tarpeillaan on merkitystä, ei minulla.)

    Tykkää

  4. Osaatko selittää minkälainen olo alkoholistilla/päihteiden käyttäjällä on? Mikä ajaa hänet juomiseen? Olen itse yrittänyt sitä ymmärtää, mutta koska omakohtaista kokemusta ei ole, en sitä ymmärrä. Olen itsekin suutuksissani joskus mennyt sanomaan ihan samaa toiselle, että se on itsestä kiinni. Mutta lopuksi jos addiktioista irti pääseminen olisi helppoa, ei maailmassa olisi yhtään addiktioitunutta ihmistä.

    Tykkää

    1. Voi kun osaisinkin! Mä aina ajattelen, että ihmisellä on primitiivisiä perusviettejä kuten lisääntyminen, pakeneminen/taisteleminen, syöminen/juominen etc ja toki se vahvin; eloonjäämisvietti.
      Addiktio sen sijaan ajaa kaikkien näidenkin ohi ja kovaa. Jopa henkensä uhalla ihmiset jatkavat käyttämistä!
      Uskon myös, että kemiallisen riippuvuuden synnyttyä meidän elimistömme (aivomme) alkaa ihan röyhkeästi kusettamaan meitä, että päihde on eloonjäämisen kannalta pakollista nauttia. Tämän aiheuttaa häiriöt mielihyvähormonituotannossa ja etenkin dopamiinin, mitä ei lopulta enää tuotu perustarpeiden tyydyttämisestä, vaan ainaostaan addiktion toteuttamisesta.
      Tämähän on siis varmaan neuropsykologisesti aivan paskaa tää mun sepustus, mutta itse olen ajatellut sen jotenkin noin 🙂
      Ja kaikki asiantuntijat, saa korjata!

      Joku sanoi myös, että se on sama kuin sinulle juottaisi pullollisen ulostuslääkettä ja sanoisi perään, että paskalle et muuten pääse 🙂
      Sama tunne. Voin yhtyä ajatukseen…

      Suosittelen sua lukemaan Kalle Lähteen kirjan Happotesti! Se on helkkarin hyvin ja humoristisesti kirjoitettu tositarina siitä, mitä alkoholistin päässä liikkuu. Siihen on myös jatko-osa Loppuluisu, mikä sekin samaan sarjaan lukeutuvaa, sairaan hyvää luettavaa!

      Tykkää

      1. Tunnen kaverin. Oltaan oltu kavereita yli 10v. Pakko tunnustaa tosin että kirja jääny vielä lukematta. Pitäs lukea se kun koulun puolesta ehtii.

        Mielenkiintosesti muuten selitetty

        Tykkää

      2. Ja olen samaa mieltä, VÄHINTÄÄNKIN mielenkiintoisesti😂
        Jäi neuropsykan tunnit vähän puolivillaiseksi kun olin selkä taululle päin koko kurssin. Kiitos vaan sen komean kiekkoilijan, joka istui mun takapulpetissa😂

        Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑

%d bloggers like this: