RAITTIUDEN SEURAUKSIA: 26 kummallista juttua, mitkä muuttuivat, kun korkki löytyi

Eilen illalla jäin miettimään tätä matkaa ja muutoksia, mitä on vuodessa tapahtunut. En jaksa jaaritella enää mielenterveyteni palautumisesta tai terveemmästä maksasta -ne seikat kaikki tiedämmekin- vaan funtsin juurikin niitä pikkujuttuja, mihin juodessa ei kiinnittänyt huomiota. Mulle oli muun muassa täysin normaalia olla pennitön parkkisakkokuningatar, jonka korttitalosta koko suku piti huolta. Oli normaalia olla ottamatta vastuuta... Continue Reading →

Hei hei vanhat lelut ja leikkipaikat! TOIPUMINEN ON LUOPUMISTA JA LAPSEKSI KASVAMISTA

Toipuminen vaatii kevyesti kerrottuna sen, että elämästä tarvii muuttaa ainoastaan KAIKKI. Tai no, se on ainakin hyvä alku. Olen useamman suusta kuullut, kuinka helkkarin kova mimmi olin, kun hakeuduin vapaaehtoisesti hoitoon. Se kuulostaa korvaani kummalliselta. Totta on se, ettei minua raahattu väen, valloin ja vastusteluistani huolimatta mihinkään, vaan ihan omin tikkujaloin ylitin A-klinikan kynnyksen ja... Continue Reading →

SE SATTUU, KUN TOINEN RAITISTUU -ystävyyden hinta oli yksi olut, ja minä join sen…

”Vittu tosta on tullut ylpeä! Ihan ihmeellinen aivopesty zombi! Varmaan syö pameja ja käy jossain salaa juomassa. Ei se ihan selvältäkään vaikuta? Ylirauhallinen! Ja mitä noi  mukasöpöt FB-päivityksetkin on? Kaikki on niin souperlaiffii, että sen on pakko kyllä esittää. Lähtis sekin juomaan jumalauta! ” (minä kesällä 2015) Tuolta se kuulosti ja vielä kurjemmalta se näytti.... Continue Reading →

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑