”Näytäks mä juoneelta?” Ennen ja jälkeen – kuvat kertovat vastauksen. Varokaa kahvejanne!

Kuvassa: Tästä se lähti, leipää ja Sirkushuveja. Minä ja rakas ystäväni yökerhoilemassa Hämeenlinnassa 2008.

Raitistumisessa sekin on kivaa, että saa viettää kahdet syntymäpäivät. Toiset minulla on huhtikuussa ja toiset 3. tammikuuta.

Täytän tänään YHDEN vuoden.

Ensin ajattelin kirjoittaa jotain kaunista tai hassua. Itkeä näppäimistölle ja kertoa kiitollisuudesta. Mutta eipä irtoa. Ei tässä nyt saatana joka päivä mylittleponyilla hattaravaahdossa ratsasteta, vaikkei viinaa juodakaan. Huolimatta myös siitä, että olen odottanut tätä virstanpylvästä paljon, ei olo nyt sen kummoisempi ole kuin eilenkään. Olo on ehkä ennemminkin pöllämystynyt kuin pakahtunut. Olenko minä vanha kunnon fisusieppo ja pöydillätanssija, ollut oikeasti vuodenpäivät juomatta? Ei tätä oikein voi itsekään tajuta, vaikka 364 päivää onkin tehty mielikuvaharjoitteita.

Todellisuudessa olen pilkkonut päivät niin silpuksi, että ihan jokainen raitis päivä on ollut minulle eräänlainen erävoitto ja ihme. Nyt niitä on vain 365 peräkkäin ja jos Luoja suo, huomenna 366. Eipä se sen kummempaa. ”Se on ollut pisimpään raittiina, joka on herännyt aikaisimmin aamulla”, kertoi eräs heimoneuvoston vanhempi jäsen, eikä ole lainkaan väärässä. Päivä kerrallaan ne kaikille tulee.

Mietin pitkään ja hartaasti (noin 8 sekuntia) mitä tänään julkaisen. Kun ei tekstiä irtoa, niin jaan jotain muuta. Kuvat kertovat kaiken sen, mihin itse en pysty. Tuosta voitte katsoa, mitä viini tekee naamalle ja toisaalta myös, miten sen poisjättäminen vaikuttaa mielen lisäksi peilikuvaankin.


TUSKAISTA ON. Näiden kuvien välillä on 13 kuukautta.

Eikö ole järkyttävää? En mä mielelläni näitä täällä esittelisi, mutta jotenkin koen tämän tarpeelliseksi. Tuolta näytin vielä vuosi sitten. Tuolta näyttää läpeensä sairas ihminen. Viidessä viimeisessä juomavuodessa naamani sai ikää 20 vuotta ja muuttui puolityhjäksi vahanharmaaksi vesisängyksi. Nyt naurattaa, mutta kyllä tavallaan vähän surettaakin. Surettaa katsoa tota pystyynkuollutta tyyppiä ja kummastella, kuinka ihminen tekee tuollaista itselleen. 

MITÄ TÄNÄÄN JUOTAISIIN? Minä joulukuussa 2017 baaritiskillä ja minä joulukuussa 2018 raittiina.

Mutta tällä rumentumisellakin on joku tarkoitus. Mä olin nimittäin kymmenen vuotta sitten (millon mm. kansikuva on on otettu) juomisen lisäksi aika addiktoitunut ulkonäköön ja sen muokkaamiseen. Mieltäni pyörittivät bileet ja liian pienet vaatteet. Suunnittelin kauneuskirurgisia toimenpiteitä toinen toisensa perään ja peilasin päivässä enemmän kuin hengitin. Harrastin urheilua kuin hullu, liimailin itseni täyteen tekokarvoja, makasin tunteja solariumissa, täyttelin huuliani ja suurentelin rintojani. Sen jälkeen seisoin Jenna Jamesonin valokuvan kanssa vessassa ja tuskailin ”njääh, ei vieläkään”. Tavoitteeni oli näyttää aikuisviihdetähdeltä ja varmaan ilman vanhempieni olemassaoloa, olisin ryhtynytkin moiseksi. Yläkerran herra piti onneksi kurissa ja jonkin rippeen järkeä päässä. 

Yhtäkkiä viini oli vallannut tämänkin alueen itsessäni. Ei kiinnostanut enää aikuisviihdetähdet, ei vaatteet, ei naama, ei vartalo. Ei kiinnostanut enää mikään muu kuin viini. Toki mä peiliin tuijottaessani tuumailin, että on se kamalaa kummoiseksi minäkin olen muuttunut, mutta koitin väittää ettei asia kiinnosta mua enää. ”Olen yli 30-vuotias eikä mun kuulukaan näyttää enää kaksikymppiseltä”. Joo ei kuulu ei, mutta ei sun perkele kuulu näyttää myöskään vuosikymmen sitten pystyynkuolleelta baarikaapiltakaan!

Varmaan nyt ymmärrätte, miksei mun tehnyt mieli poistua sieltä lähiökippolan pimeimmästä nurkasta enää kylän ykköspaikan baaritiskille notkumaan. Ton naaman kanssa ei kamalasti huvittanut mennä kuin kahtasataa siltarumpuun.

HYVÄÄ JOULUA VAAN JANITA. Jotenkin tossa oikeanpuoleisessa tunnelma on hieman valoisampi.

Tänään. Tämän helvetin läpirämmittyäni, ei mua todellisuudessa tuo ulkonäköasia kiinnosta yhtään. Ei ainakaan niin paljon, kuin kuvitella saattaisi. Mä en hihku siksi, että olisin nätimpi. Mä hihkun siksi, että olen elossa. Mä olen kohta 36-vuotias nainen. Onnellinen silmäkulmiin piirtyvistä naururypyistä, kiitollinen sisälleni syttyneestä valosta, huvittunut 20-vuotiaasta itsestäni ja ihan hirveän surullinen kaikkien niiden puolesta, jotka joutuvat tuijottamaan tällä hetkellä peilistä tuollaista kuvajaista. Yläkerran herralle kiitos, ettei enää itse tarvi.

Näihin kuviin, muttei enää tunnelmiin. Älkää nähkö painajaisia mun juovasta naamasta. Nähkää vaikka se sairas kaveri vieressänne ja auttakaa sitä. Alkoholistit on aika tunnistettavissa. Viina ei anna armoa, naamallekaan.

Kiitos raittiista ja puhtaasta vuodesta. Matka jatkuu.

P.S Puhuin muuten vähän paskaa. Tottakai mua kiinnostaa myös se, miltä mä näytän. Kivempi se näin on kulkea kuin ton kassialman naaman kanssa. Ja saa kiinnostaakin. Olisitko itse mielummin terveen vai sairaan näköinen?

LOPPU.

14 thoughts on “”Näytäks mä juoneelta?” Ennen ja jälkeen – kuvat kertovat vastauksen. Varokaa kahvejanne!

Add yours

  1. Olet edelleen hyvin kaunis nainen. Onneksi et ehtinyt juoda ulkonäkösi. Tunnen niin monta naista, jotka jatkoivat juomista niin kauan, että jätti pysyvät rumat jäljet kasvoihin. Onneksi olet myös melko nuorena raitistunut. Itse raitistuin 47 vuotiaana, juova aika kesti 32 vuotta. Nyt onneksi 13 vuotta raittiina ja elän 60-vuotiaana elämäni onnellisinta aikaa.

    Tykkää

    1. Kiitos Bengt. Se on totta varmasti, että ehdin hypätä kreivin aikaan, 34-vuotiaana, pois junasta. Jos olisin vielä jäänyt matkalle, niin vauriot fyysisesti olisi ollut varmasti mittavammat ja pysyvät.
      Henki olisi mennyt luultavasti, semmoista itsemurhajuomista ne vikat vuodet oli.

      Muutenkaan naiset eivät voi juoda kuten miehet, ilman että se alkaa näkyä heillä välittömästi ulkonäössä. Sitä lajia tasa-arvo ei ole tavoittanut 🙂

      Tykkää

  2. Sun tekstejä on ihan mieletöntä lukea. Niin suoraa ja aitoa puhetta. Antaa varmasti monelle samaistumispintaa. Osaatko antaa käytännön vinkkejä, kuinka voisi auttaa ystävää, joka on tipahtanut pullon pohjalle? Välillä myöntää ongelman ja välillä kieltää.

    Tykkää

    1. Kiitos kovasti X. Riippuvuussairaus tekee lopulta kaikista meistä aika samanlaisia.
      Jos mietin itseäni, niin eipä muhun puhe, uhkailu, kiristys tai lahjonta toiminut.
      Mitä enemmän joku koitti puhua järkeä, sitä enemmän keksin syitä ja syytin muita.
      Ja join.
      Oikeastaan vasta kun ne viimeisetkin selät alkoivat kääntymään, juomiseni mahdollistaminen lopetettiin, ihmiset eivät enää jaksaneet -ei edes huutaa tai raivota- vaan jatkoivat omaa elämäänsä, minä aloin ymmärtää. Mä olin jäänyt maailmaan sen tonkan kanssa kaksin ja karkoittanut kaiken normaalin pois.
      Vasta sitten sain jalat alleni ja hain A-klinikalta apua. Sitä kautta pääsin kuntoutukseen.
      Toki tuossa leikissä on henkiriepu höllässä ja jos vaan mitenkään on mahdollista, niin ystävällesi oli hyvä saada ymmärrys ennen arkkua.
      Katselin, että olet Tampereelta.
      Tässä on kaveri samasta kaupungista, joka osaa varmasti auttaa ja vastailla kysymyksiisi.
      https://liikaako.com/contact/harri-nyman/

      Tsemppiä ja terkkuja ystävällesi ❤

      Tykkää

      1. KIRJOITIT: Oikeastaan vasta kun ne viimeisetkin selät alkoivat kääntymään, juomiseni mahdollistaminen lopetettiin, ihmiset eivät enää jaksaneet -ei edes huutaa tai raivota- vaan jatkoivat omaa elämäänsä, minä aloin ymmärtää. Mä olin jäänyt maailmaan sen tonkan kanssa kaksin ja karkoittanut kaiken normaalin pois.

        VASTAAN: Heh! Tämäkin niin tuttua. Tavikset tietenkin käänsivät minulle ensin selkänsä. Juomiseni loppuvaiheessa myös paatuneimmat juopot saivat minusta tarpeeksi. Alkoi kalsarikännien aikakausi. En enää saanut enkä edes kaivannut juomakavereita. Minulla oli sohva, likainen peitto ja telkkari. Toisessa kädessä pullo ja toisessa telkkarin kaukosäädin. En enää edes välittänyt mitä töllöttimessä näytettiin. Vuonna 2005 otin ensimmäisen askeleen. Alkoi pitkä jälleenrakentamisen aika.

        Tykkää

      2. Eristäytyminen tulee ennemmin tai myöhemmin varmaankin kaikille. Mä en ole koskaan osannut lähteä juhlista, silloin kun on vielä hauskaa. Pätee tämänkin kanssa. Se oma henkilökohtainen pohja on löydyttävä. Mietittävä, miten alas on valmis vajoamaan. Mulla tuli raja vastaan vuosi sitten.

        Tykkää

  3. Tähän hommaan tuo facebookin katsele muistojasi toiminto on ihan helvetin kätevä. Saa tasaisin väliajoin katsella kuinka perkeleen terveellisen näköinen itsekin olin. Varsinkin nuo kaverien tägäämät kuvat ovat oikea aarreaitta (vai kenties oman elämäni Rocky HORROR picture show). Mutta toisaalta, se naama ja se olemus siellä lähihistoriassa saa sekin muistamaan että mikä odottaa ihan siinä yhden huikan/savun takana.

    Tykkää

    1. Hahhaahh Henkka!
      Voin kuvitella. Mulla taas nuo päivitykset lähinnä herättävät hilpeyttä, mutta kuvista pysyin visusti poissa. Mitä syvemmälle kohti pohjaa vajosin, sitä varmemmin pidin pullot ja viinilasit poissa facebookista. Veljeni taisi siitä joskus mainitakin.
      ”Tajusin sisko siinä vaiheessa, että olet oikeasti juoppo, kun päivityksissä oli juhlimisin sijaan vain sieniretkiä ja koirakouluja…” Näinpä.
      Se juominen salataan lopulta somessakin ja päälleliimataan mukavia sunnuntaiulkoilukuvia.

      Tykkää

  4. Näinhän se meni itselläkin. Mitä lähemmäs lopun alkua mentiin sen enemmän alkoi korostua harrastukset ja terveellinen ulkoilmaelämä. Naama ja olemus toki kertoivat muusta mutta sen saa näppärästi piiloon raskaan työn taakse (kunnes saa kenkää). Ja selkeä huomio omasta somekäytöksestä oli myös se, että korostin viimeiset pari vuotta ottavani joko pari rentouttavaa illan ratoksi (niin kuin tavalliset ihmiset) tai sitten huusin omaa erinomaisuuttani kaikelle kansalle jos nyt ei sattunut olemaan krapula jonkun yleisen juhlapyhän/viikonlopun/jne jälkeen..

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑

%d bloggers like this: