SE SATTUU, KUN TOINEN RAITISTUU -ystävyyden hinta oli yksi olut, ja minä join sen…

”Vittu tosta on tullut ylpeä! Ihan ihmeellinen aivopesty zombi! Varmaan syö pameja ja käy jossain salaa juomassa. Ei se ihan selvältäkään vaikuta? Ylirauhallinen! Ja mitä noi  mukasöpöt FB-päivityksetkin on? Kaikki on niin souperlaiffii, että sen on pakko kyllä esittää. Lähtis sekin juomaan jumalauta! ” (minä kesällä 2015)

Tuolta se kuulosti ja vielä kurjemmalta se näytti. Nimittäin juopon tuska siitä, kun paras tonkankaatokaveri otti ja raitistui. Eihän juoppo jumankauta tommosta kestä!

Ihmisiä,  jotka hymyilevät ilman syytä ja saatana halaavat kun tapaavat?! Jotka eivät enää pidä mua humalaisesta kädestäni kiinni ja itke kanssani lapsuutta! Ihmisiä, jotka eivät alati mietikään itsemurhaa! Ihmisiä, jotka eivät käynnistykään aamuisin kaunalla ja kaljalla vaan kaurapuurolla ja kiitollisuudella!

Ihmisiä, joilla on ihan hirveä riski jotenkin onnistua tässä elämässä…

Vittu mua vitutti. Kiroilin ja rimpuilin. Syytin, syljin ja räin. Kerroin, miten kamalaa joku aivopesuminnesotahoitopaska on, kun tekee ihmisistä tollasia ja osoitin sormella. Osoitin siksi, että mulla ei ollut sanavarastosta adjektiivia asiaa varten. Nyt tajuan, että tarkoitin onnellisia.

Se käsite oli niin kaukana kaikesta siihen asti oppimastani, etten voinut ymmärtää onnellisuuden olevan oikeasti mahdollista. Muualla kuin ehkä saduissa, ja sadut olivat nekin aivan perseestä.

Vannoin, etten koskaan mene lähellekään yhtään minnesota-myllyhoito-paskalaitosta ja mua ei ainakaan aivopestä. Mitä enemmän sähisin, sitä enemmän juominen sattui. Iso kolmonen kädessä koitin keksiä keinoa kohtuukäyttöön. Etsin helpompia reittejä ja haukuin hoitolaitoksia. Mitä enemmän vihasin juomistani, sitä enemmän raittiiden naama ärsytti. 

Ehjästä peilistä näki omat vajavuudet kaikista parhaiten.

”Tottakai sä Ostu juoda voit. Toihan tässä juoppo on. Et sinä. Ei sun vastuulla ole se, että yks dokasi itsensä hoitoon, koska ei sulla tota ongelmaa ole!” (minä kesällä 2015)

Muistan, kun ystäväni oli tullut juoppohoidosta keväällä 2015 ja menimme lounaalle. Tilasimme pitsat -kuten Popinossa kuuluukin- ja minä tottakai myös ison bissen. Hävetti kyllä helkkaristi. En olisi halunnut juoda sitä olutta ystäväni edessä, mutta en pystynyt olemaan juomattakaan. 

Myin itselleni luvan juoda kaljaa kuiskailemalla kilpaa viinapiruni kanssa, ettei ole minun ongelmani, jos toinen on juoppo. Että kyllähän minä nyt pitsani kanssa saan oluen juoda. Minähän olen kohtuukäyttäjä ja tuo sairas. Miksi sen pitäisi olla minun ongelmani? Saatoin jopa miettiä, että kärsikööt nyt sitten valinnoistaan, kun ei kerta osannut juoda kuten normaalit ihmiset. Kärsikööt hölmöilyistään ja kärsikööt siitä tyhmästä lahkohoidostaan. Niinpä. Kärsikööt? Kukahan siinä pöydässä kärsi…

Nyt mietitte, että eikö raittiiden edessä voi enää juoda bisseä? Tässähän ei kuitenkaan ole kyse siitä yhdestä oluesta. Ymmärrättekö?

Tämä tarina kertoo vain sen, että juomiseni oli jo tuossa vaiheessa muuttunut jo pakonomaiseksi. En kyennyt olemaan juomatta, vaikka olisin todellakin halunnut. Kuka tahansa olisi halunnut olla ystävänsä tukena, eikä tavalliselle tallaajalle olisi tullut mieleenkään tilata olutta, koska kokis kelpaisi ihan yhtä hyvin. Alkoholisti ei ajattele noilla aivoilla.

En siis kyennyt olemaan juomatta, vaikka juoman tilaaminen toipuvan ystäväni edessä oli hyvin kiusallista. Se piti tehdä joko vaivihkaa haukoittelemalla  tai sitten isolla roolilla ja yllätyksenä jopa itselleen,  ”ei vitsit mä taidankin muuten itseasiassa ottaa yhden ison bissen”,  ja sitten saatananmoinen selitysrimpsu perään, kuinka olen sen ansainnut. (Vaikka todellisuudessa en ollut ansainnut kuin korkeintaan turpaani.) 

Pakko juoda vaikka jokainen solu huutaa sen olevan väärin. Sitä se on, alkoholismi parhaimmillaan.

Se kalja ei muuten ollut edes hyvää. Sekin oli kaverini vika. Vittuako meni sekoittamaan sinne palan paskanmakuista omatuntoani, ällöraitis minnesoturi! 

Kaverini raittius ei katkennut kaljaani, mutta voitte vaan kuvitella kuinka kävi ystävyytemme?

Nyt vasta ymmärrän, miksi  hän ei halunnut enää olla kanssani tekemisissä. Eihän kyse nyt ole siitä yhdestä kaljasta, vaan ihan siitä ihmisestä, mikä olin ilman yhtä kaljaakin. Tämä on se osuus asiasta, mitä vielä juoville on pirun vaikea selittää, mutta minkä kaikki toipuneet taatusti ymmärtää. 

Mä olin täynnä negatiivisuutta, kaunaa, vihaa ja katkeruutta. Myrkyllinen ihminen. Ihon alle menevä, hyökkäävä, hallitseva silmilletulija. Maailmassani oli vain musta ja valkoinen, ja minä päätin kumpi on vuorossa. Mottoni olisi heittämällä voinut olla ”ketkä vitun muut!”. 

Tämän lisäksi olin täysin umpisokea omalle tilalleni. Ei se yksi olut minusta tuollaista tehnyt, päinvastoin. Mitä enemmän sain promilleja pehmentämään persoonaani, sen parempi muilla oli olla ympärilläni. Selvin päin mä sairain olin. Silloin se juoppous minusta pisimmille näkyi. Käsite kuiva humala on aika kesy ilmaisu sille sekopäisyydelle, minkä vallan alle jouduin ilman viinaa. 

Toistan vielä itseäni; kyse ei ollut siis yhdestä kaljasta. Se olut oli siinä hetkessä vain pakonomaisuuteni todentaja. Kyse oli sairaudestani. Siksi ystäväni katosi elämästäni. Mä olin hänelle hengenvaarallista seuraa.

Tänään, tässä ja nyt olen äärimmäisen onnellinen saatuani tuon ystäväni takaisin elämääni. Ei me olla tuosta lounaasta sen enempää juteltu. Kerroin, että kirjoitan tapahtuneesta plokiini ja hän nauroi, että anna palaa!

 Luulen, ettei hän ole vihainen enää. Oliko tuolloinkaan? Tokkopa. Surullisuus on ehkä ennemminkin se tunne, kun katsoo vierestä omalle tilanteelleen sokean ihmisen viimeisiä vihakouristuksia siellä pohjamudissa. Siinä kun ei voi auttaa. Voi vaan odottaa ja toivoa. Toivoa, että kunpa sinäkin joskus heräisit…

P.S Kiitos kun olet M ❤

LOPPU.

(kuvat, pexels.com)

17 thoughts on “SE SATTUU, KUN TOINEN RAITISTUU -ystävyyden hinta oli yksi olut, ja minä join sen…

Add yours

  1. Voi kun mä oon niin iloinen sinusta ja teksteistäsi. Allekirjoitan kaiken: sen miten ajatteli, että muiden ihmisten hyvä olo on tekopyhää kusetusta ja sen, miten myrkyllinen ihminen olin itselleni lähipiirilleni. Käytän itse myös sanaa vaarallinen, sillä mä todella vaaransin muiden elämät ja tulevaisuuden talouteen liittyvillä sotkuilla. Ja vaarallinen olin silloinkin, kun manipuloin muiden ajatuksia ja tunteita, jotta sain pitää kiinni riippuvuudestani.

    Kiitos taas tästä.

    Tykkää

    1. Kiitos Jenna❤️ mukavaa saada kokemusta riippuvuuden siltä saralta.

      Meidän ongelmahan ei lopulta ole ollut huumeet, viina tai pelaaminen. Mä koen, että meidän ongelma on riippuvuussairaus, ja sehän ei poistu pidättäytymällä vain päihteestä tai pelaamisesta, vaan vaatii juuri tätä. Toipumista.

      Jotkut sanoo sitä aivopesuksi, mutta aivan sama. Niin saastainen ajattelumaailma mulla oli, että pesua se kaipasikin ja suurella suuttimella.

      Tykkää

  2. Kiitos tarinoistasi! Tuona vuonna 2015 minä laitoin korkin kiinni. Tunnistan itseni noista ennen- jälkeen kuvista. Kiitos että naisena avaudut alkoholismista 💕🌸💪🙏🏼 Meitä kanssasisaria löytyy.

    Tykkää

  3. Kerrassaan huippukirjoitus ja loistavaa, sujuvaa ja TODELLA selkeää tekstiä! Ihanaa, vaikkakin surullista lukea asian tämä helvetillinen puoli. Kuinka kauan Sinulla meni aikaa myöntää muille, että alkoholi on ollut ongelma? Iso kiitos kirjoituksestasi ❤

    Tykkää

    1. Kiitos Mia kommentista ja sanoistasi.😊
      Jäin oikein miettimään kysymystäsi…
      Tuntuu, että huusin useamman vuoden pitkin kyliä, että olen aivan alkkis, mutta se oli eräänlainen ”suojamuuri” mulle. Sanoin sen itse ekana, ettei kukaan muu ehdi. Ja vähän asenteella ”entäs sitten”.
      Loppujen lopuksi myönsin itselleni viimeisenä olevani alkoholisti ja kun läheisilleni sanoin asiasta vakavissani, ei kukaan ottanut hämmästynyttä ilmettä.
      Ja senkin tiedon kanssa piti juoda vielä muutama vuosi, ennen kun löysin munani ja uskalsin hakea apua.

      Tykkää

  4. Tuo on ihan kuin omasta elämästä. 2011 syyskuussa kävelin Minneen Tampereella. Tai itse asiassa siskoni talutti korvasta. Lupasin kuunnella infon, koska se ei kuitenkaan auta mua kun mulla ei ole ongelmaa. Nyt siis jo yli 7v raittiutta takana. Ihan helvetin hyvin kirjoitettu. Kiitos.

    Tykkää

  5. Kirjoitat vahvaa tekstiä. Toisaalta hauskaa ja mukaansatempaavaa lukea, toisaalta realistista kuvausta vakavasta aiheesta, joka koskettaa monia mutta on yleensä ihmisille hankala käsitellä, ainakaan omin kasvoin. Tällaisen tekstin lukemisen jälkeen toivoo, että ehkä näistä olisi jollekin saman asian kanssa painivalle hyötyä. Ehkä. Tai ainakin kirjoituksesi auttavat muita ymmärtämään asiaa syvemmin. Vaikka omista läheisistä kukaan ei (ainakaan tiedettävästi) olisi alkoholisti, lähes jokaisella on vähintään joku ystävä, jonka lähipiirissä on (tai on ollut) joku, jota alkoholi vie – tai jonka alkoholi vei. Alkoholiriippuvaisuus kai on yleisyydessään kansansairauden tasoa, ja siihen nähden siitä puhutaan hyvin vähän…
    Kiitos blogistasi, jatka toki samaa rataa!

    Tykkää

    1. Moikka Annika! Kiitos kovasti sanoistasi. Näinhän se valitettavasti on, jokainen meistä tuntee jonkun päihderiippuvaisen vaikkakin siitä huolimatta sairaus on usein väärinymmärretty (ja etenkin monesti väärin hoidettu). Jatkan tarinaani ja tosiaan on hienoa, jos joku siitä jotain samaistumispintaa saa.
      Laitoin sulle koskien ps. osioosi yksityisviestin säpoosi. Kiitos vinkistä ja kurkkaa meileisi kun ehdit 🙂

      Tykkää

  6. Toivottavasti kykenet päihdeterapeutin työssä opettelemaan objektiivisen tavan toimia ja toteuttaa itseäsi suhteessa muiden hoitoon. Suosittelen menemään epämukavuus alueelle ja hakeutumaan työhön jossa ei ole minnesota tyyppistä hoitoa tarjolla ja ehkä alkuraittiuden tuoman huuman laannuttua voit alkaa nähdä vaihtoehtoisia tapoja toipua alkoholin tuomista haitoista. Mielestäni alkoholisnimi ei ole sairaus ainoastaan sen aktiivinen osa on sairasta ja tämä on parannettavissa oleva ongelma sen jälkeen kun näkyvästä osasta eli juomisesta on päästy irti. Tämä on määritelty sairaudeksi mutta ei parantumattomaksi kuten AA ja muut asian näkee. Teksti oli mielestäni melko yksinkertaista ja tuomitsevaa, suosin itse enemmän lisäämään itseymmärrystä ja rakkautta itseään kohtaan, teksteissä näkyy halveksunta itseäsi kohtaan ehkä sitä olisi hyvä työstää. Rakasta itseäsi älä tuomitse tai vihaa, matkasi on pitkä 🙂

    Tykkää

    1. Kiitos kommentistasi glmd ja kiva kun olet lukenut blogiani, vaikkei ehkä ajatusmaailmamme ihan kaikessa kohtaakaan. Eikä tarvikaan 🙂

      Sen verran pitää sanoa, että olen opiskelija, jonka tähtäimenä on työskennellä päihdealalla joskus hamassa tulevaisuudessa.
      En ole siis päivääkään tehnyt töitä missään päihdekuntoutuspaikassa, enkä myöskään itse koskaan ollut varsinaisesti minnesotahoidossa.
      Toisaalta taas olen useita eri kanavia pitkin päässyt tutustumaan tähän hoitomuotoon ja miellän sen itse ihan timanttiseksi ja liputan sille hoitomuodolle. Useat mun läheiset ovat saaneet raittiuden juuri minnesotamallin hoidosta.
      Olen tosin avoin ja innokas oppimaan ihan kaikkea ja kiitollinen alkuhuumastani. Päivä kerrallaan kun nopeammin ei onneksi pääse 🙂
      Opin varmasti matkan varrella paljon lisää ja se matka toivon mukaan tulee olemaan todella pitkä.

      Tämä blogihan käsittelee omaa juomistani ja raitistumistani. Ja hieman kieliposkella kirjoitettuna 😉
      Onneksi tunsin paljon syyllisyyttä ja itseinhoakin juovaa itseäni (lue sairauttani) kohtaan, sillä ilman noita tunteita olisin tuoppi kädessä edelleen. Sen on tarkoitus näkyäkin teksteistäni, koska vain siten voin todentaa sitä sokeaa mielenvikaisuuttani, missä vuosia elin puolustellen juomistani.
      Tänään asia on eri, vaikka alkutaipaleella mennäänkin. Kyllä mä uskallan toisinaan ihan itseäni tykätäkin, vaikka se välillä hämmentävältä tuntuukin. Itsensä rakastaminen ei ole helppo laji kenellekään… Oppia ikä kaikki!

      Mulle toipuminen on paljon muuta kuin päihteen poisjättämistä. Parantuminen taasen tarkoittaisi minulle sitä, että olisin päässyt eroon riippuvuussairaudestani ja pystyisin palaamaan kohtuukäyttäjäksi. Omalla kohdallani se on mahdotonta. Siksi näin etiäpäin.

      Lupaan rakastaa itseäni, teethän sinäkin samoin ❤

      Tykkää

  7. Hei Miss Maailmanloppu!
    Ajattelin laittaa sinulle muutamia ajatuksia myös alkoholista. Olen lopettanut omalta osaltani alkoholin käytön vuonna 2001.
    Minulla on nyt ikää 60 v ja mikäli olisin 2001 jatkanut ottamista minua ei enää olisi. Muiden mielestä en mikään alkoholisti vielä ollut, mutta itse tiesin, että sellainen olen tai tulossa sellaiseksi. Irtipääsemiseeni vaikutti se, että olin kuitenkin monta vuotta ollut Tammikuun alusta ilman alkoholia monta kuukautta, joskus 2, joskus 3, joskus enemmänkin. 2001 heinäkuussa ajattelin, että antaa nyt olla pienen aikaa ottamatta, onneksi se aika venähti pikkaisen pidemmäksi. Päätöksen tehtyäni minulla ei ole ollut vaikeuksia olla ilman, mutta lasillistakaan en uskalla ottaa.
    Lapsuuteeni kuuluivat alkoholisti vanhemmat, isäni tappoi itsensä, äitini joi itsensä erakoksi.
    Lapset olivat lopettamiseeni suurin syy. He olivat silloin pieniä, kun lopetin, enkä halunnut heille antaa sellaista lapsuutta, kuin itselläni oli ollut.
    En tiedä häpeänkö itseäni, kadunko jotain, tuo kaikki on usvaa takanani. En menettänyt perhettäni, työpaikkaani ja katson ennen eteenpäin ylpeänä ja pystypäin, kuin häpeillen taaksepäin.
    Olet ensimmäinen ihminen elämässäni, kenelle myönnän alkoholismini ja kenelle kerron siitä. Se on ollut minun via dolorosani, jonka olen hiljaa kärsinyt.
    Toivon, että pystyt elämään ilman alkoholia ja myös että kirjoitukseni antaa sinulle voimaa siihen. Sinä pystyt siihen. Kukaan muu ei sinua pidä poissa juomisesta, kuin sinä itse.
    Jokainen herätty aamu ilman alkoholia tuntuu kerta kerralta paremmalta. Nyt, näiden raittiinaolovuosien jälkeen voin hengähtää ja todeta, minä selätin sinut, minä voitin.

    Tykkää

    1. Kiitos koskettavasta kokemuksesta Pertti ❤ Uskomattoman matkan olet tehnyt. Sunkin tarinasta käy ilmi, että kyllä sen selkärangassaan tietää, mihin se tie johtaa, jos juomista ei lopeta, vaikkei vielä oliskaan ihan se stereotypinen alkoholisti.

      Pitkän matkaa oot saanut kulkea ilman mukia, onnittelut siitä! Täältä perässä tarvotaan, vaikka välillä on satanut se 20 senttiä lunta eteen 🙂

      Tykkää

  8. Hei Missmaailmanloppu! Olen ollut raittiina 3,5 vuotta. Nyt yhä useammin on mielessä, että ois nin kiva ottaa yhdet. Olen uinut tosi syvissä vesissä. Kokrilin lopettamista, ja sama kokeilu on edelleen päällä. Anna neuvo, sisko hyvä!

    Tykkää

    1. Mulla on itsellä vasta tästä vuodesta kokemusta, mutta yhtälailla sitä yhden ottamista ja kohtuukäyttökuvitelmia tuo sairaus mulle huutelee.
      Mä olen vaan koittanut tankata itselleni ajatusta alleviivaten ja capslocki päällä että alkoholi ei ole enää koskaan mulle mikään vaihtoehto.
      Ja että jos näin saamaristi mietin sitä yhden ottamista, kertoo se vaan sairauden syvyydestä. Ei ns. tavalliset käyttäjät himoitse sitä yhtä joka solullaan, kuten sairas tekee. Tavalliset ihmiset juo. Tai yhtälailla voi olla juomatta. Eivät he sitä sillain mieti kun minä, joka olen alkoholisti.
      Ja rehellisesti mua ei kyllä hevonpersettä kiinnostaisi juoda yhtä. Ei ole ikinä kiinnostanut. Mä olen halunnut yhden tonkan, lavan, litran ja kolme päivä.
      En tiedä miten hoidat itseäsi, mutta mä saan sen pirun valon sammumaan silmistäni käymällä vertaistukiryhmissä, soittamalla tukihenkilöille, muille toipuville, lukemalla asiaan kuuluvaa kirjallisuutta, kirjoittamalla ja puhumalla.
      Sen lisäksi toki tekemällä kaikkea itselleni mieleistä. Joskus vaan lojumalla peiton alla ja syömällä suklaata. Ihan mitä vaan. Kunhan ei ota sitä ekaa.
      Tsemppiä ja voimia. Otat vaan uusia ja aina uusia erävoittoja siitä pirusta niin kyllä sen huuto varmasti vaimenee.

      Tykkää

    2. Hei Maarit
      Olet ollut raittiina 3,5 vuotta. Se on mahtava saavutus.
      Minua on näiden vuosien varrella auttanut itseni suggestoiminen ja tsemppaaminen, ” et voi enää koskaan ottaa viinaa”. Sen toistaminen auttaa eteenpäin.
      Se kannattaa muistaa, että ainoastaan sinä pidät itsesi raittiina, ei kukaan muu.
      Toivon sydämestäni, että pystyt jatkamaan raittiina.
      Tsemppiä

      Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑

%d bloggers like this: