KUUDEN PROMILLEN KUIVAHUMALA ja maailmanlopunmeininkiä

Voihan vuosi ja risat, että tukisti! Sieltä se tuli taas. Seitsemäs aalto. Otti linkoukseen, kasteli hiellä läpimäräksi ja laittoi pidättämään hengitystä. Enää se ei pitänyt otteessaan kuin päiviä. Ehkä viikon. Vai enemmänkin? Ajantaju tahtoo hävitä, kun on kehässä viinapirun kanssa ja miettii montako erää tätä matsia onkaan jäljellä? ”Kaksi vasenta suoraa ja yksi oikea koukku”,... Continue Reading →

SE SATTUU, KUN TOINEN RAITISTUU -ystävyyden hinta oli yksi olut, ja minä join sen…

”Vittu tosta on tullut ylpeä! Ihan ihmeellinen aivopesty zombi! Varmaan syö pameja ja käy jossain salaa juomassa. Ei se ihan selvältäkään vaikuta? Ylirauhallinen! Ja mitä noi  mukasöpöt FB-päivityksetkin on? Kaikki on niin souperlaiffii, että sen on pakko kyllä esittää. Lähtis sekin juomaan jumalauta! ” (minä kesällä 2015) Tuolta se kuulosti ja vielä kurjemmalta se näytti.... Continue Reading →

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑