Hei hei vanhat lelut ja leikkipaikat! TOIPUMINEN ON LUOPUMISTA JA LAPSEKSI KASVAMISTA

Toipuminen vaatii kevyesti kerrottuna sen, että elämästä tarvii muuttaa ainoastaan KAIKKI. Tai no, se on ainakin hyvä alku. Olen useamman suusta kuullut, kuinka helkkarin kova mimmi olin, kun hakeuduin vapaaehtoisesti hoitoon. Se kuulostaa korvaani kummalliselta. Totta on se, ettei minua raahattu väen, valloin ja vastusteluistani huolimatta mihinkään, vaan ihan omin tikkujaloin ylitin A-klinikan kynnyksen ja... Continue Reading →

Beverly Hills-psykoosista pullonpohjalle

Muistan joskus parikymppisenä pohtineeni, ettei maailmasta löydy sellaista summaa millä lopettaisin juhlimisen. Rakastin pitää hauskaa. Rakastin pitää sitä paljon enemmän kuin muut ystäväni yhteensä. Rakastin korkokenkiä ja kiharapilviä, taksimatkoja ja siiderin tahrimia tanssilattioita. Yökerhojen tuoksua ja sitä yhteenkuuluvuudentunnetta, minkä humala sai aikaan. Se oli hauskanpito ilman huolta. Profiilinryhmän pilettämistä. Kalliita hotelleja ja hyvännäköisiä miehiä, laatuviinejä ja... Continue Reading →

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑